15.2.16

Se kuuluisa sana, mitä näitä nyt on...

Kysyn aina itseltäni lisätietoja välillä, esim. mitä mä oikein hommaan. Siis mitä hommaan jos haen kesäduunia, mitä?! Keksin ihan itse, että olen edes osatyökykyinen.

Puuhailin koulussa flamingoa, joka perustui jonkin kuunnelman jälkeisiin mainingeihin. Kaikki siellä koulun seinällä näytti kyllä joltain ihan muulta sademetsältä - mitä mun pinkki flamingo siellä teki??
Tarinakin juontui yläasteelta, kun piti tehdä mahdollisesti maailman värikkäin lintu, ja meikä teki valkoisen kyyhkysen... onhan valkoisessa toki kaikki värit, mutta se nyt ei ollut silti se juttu. Kaunis lintu, ei siinä... ja aina kun pitää vastata mikä lintu olisit, olisin flamingo, koska puolet päivää voisi seistä yhdellä jalalla!

Tehtiin tuossa muuten uuniperunoita. Ne on varmaan jo jäähtyneet tässä kun olen hakenut koko illan jotain kesäduunia. eih....

Ja taas blogin ääreen! Tai no, tässä minä olin ja söin uuniperunaa. Keskeytyi varsinkin kehkeytyvä ajatukseni. Tosiaan on myönteinen suhtautuminen kouluun, kun aamulla ajattelin että tänne minä kuulun nyt juuri tällä hetkellä olevaiseni, että ei kun rappuset ylös ja pensselit käteen, tai no, se pensseli tuli vasta myöhemmin kuvioon.

Joku kommentoi tänne minun Lapras pehmoani (plushie, plush), kuinka ihana se on.
Päätin siis tehdä paluun blogikuvioihin. Vaikka ei sillä ole väliä käykö täällä päivässä 100 vai 1000000 kävijää, koska enhän minä siitä sen kummemmin tuloa saa. Mikä oli siis se ihan alkuperäinen idis perustaa blogi (hui, ei nuin saa sanoa!) Tai no, kyllähän mä jo siinä 11-12wee ansaitsin Netti-Tylypahkalla 50 markkaa mainoksista. Ihk. Taisi olla sama mainostaja tuo. että on se ihan 100%. Paitsi että kuka nyt lapsensa laittaa (virtuaaliseen) noitien ja velhojen kouluun, mitä.

Eniveis, pokemon. Katsoin sitäkin eilen kotona tylsyyttäni yhden jakson... tänään Supernaturalia. Enkelit ja demonit ne vain hauskuuttaa. Pitäisi kai tehdä lista, mitä odotan saapuvaksi telkkarista, älypuhelimeeni, valkokankaalle ym ym tämän vuoden aikana.
Ensinnäkin: tänä iltana jatkuu Walking dead foxilta klo 22.00 ja ilmeisesti Salaisia kansioitakin(?) tulee tänään sitä ennen. Olipas hyvä että mieheke soitti soneralle as.palveluun, kun meidän laitteisto oli sekaisin eikä näyttänyt tallennettuja ohjelmia.

Ja sitten pokémon GO! pitäisi tulla Ingressin tapainen peli älypuhelimiin. Lisäksi alkuperäiset game boy color pelit pitäisi tulla ladattaviksi 3ds:lle nintendo kauppaan. (RED, Blue, YELLOW)

Ja siitäkin tulee niin kaikki missignot sun muut growlithet mieleen... pojilla oli kaikilla siniset versiot, niin kaikilta puuttui ne kaiketi, tai mistä lie sitten saivat pokédexinsä täyteen vaihtamalla tms.
No mutta huh, ei edes tule mieleen elokuvia, jotka ilmestyisi tänä vuonna, mitä odottaa... Hollywood sen kun tekee liukuhihnalta kaikkea sontaa, jos on vähänkin rahaa tai visiota siis...

Olenko tosiaan syönyt jo pussillisen juustosämpylöitä?! Koloon hampaan tilalle kun vaan sattuu, mä syöpöttelen ja läskiä tulee takaisin?
Kellokaan ei ole juuri mitään, ja nyt on vasta monesko viikko...

Niin muuten, mun "ihottumaan" navan alle tarvitsisi laittaa hydrokortisoni voidetta... Olen nähnyt monella sairaalloisen ylipainoisella jotain ihottumaa alavatsassa, mitä nyt katsoo noita telkkarisarjoja joissa heitä esiintyy? Kuti ja kuti, ja aah. Miten voi tuntua niin hyvältä omien rupien kaivelu irti. Se on kyllä tutkittu juttu, että jos edes ajattelee kutiamista, niin, no... tarttuupi tuo.

Eilen mieheke tiputti lattialle älypuhelimensa vessa tohinoissaan, ja näytön korjaukseen menee nyt ihan liikoja omavastuuta taas. Se on maksanut mulle siitä 500e, mutta mä joudun silti joka kuukausi maksaa sitä edelleen sekä omaa toki puhelintani. Sähkönsiirtomaksukin oli yli 50e, kun menin vaihtamaan johonkin toiseen sähköyhtiöön kuin mikä sen sähkön toimittaa täällä edes. Että se meni hukkaan, kun saatiin hyvitys 30e seuraavasta laskusta jos ei vaihdeta (takaisin siihen alkup.)

Mutta jooh, mun nettimaailmassa pyöriminen lannistuneesti vie vain sähköä liikoja. Ihan turhaakin turhakkeempaa kaikki bloggaus, twiittaus, insta kuvien jako, ja facebook nyt varsinkin... enkä edes kehtaa omalla naamalla tehdä videoita youtubeen. Ja mikä helvatan kajsa blom buumi aina menee välillä ihan jees ja välillä plumps. Siis toki mä haluan auttaa ihmisiä asumaan itsenäisesti, jos ne ei vielä osaa, mutta teepä nyt sit postaus jostain "KAS NÄIN MUUTAT VITTU EROON SIELTÄ KOTIPESÄSTÄ" hups, tuli caps lockilla...

Niin no, toi mun mieheke eli kotonaan vielä kun alettiin seukkailla ja se täytti just nelkyt.
Ja mitäs muuta veruketta sitä täytynyt on googlettaa, että tänne blogiin päätyy? mikropsykoosia, jotain aina bongaan tuolta liikenteen lähteistä outoja, mutta kitujainen on vissiin kans se kajsa blom haku, millä tänne päätyy... Onhan tämä blogi ollut välillä poissakin mitä mystisimmisestä syystä.

Ryhmänohjaaja selitti, että jos ne sukulaiset käy täällä blogissa katsoo mitä mulle kuuluu, "ahaa siinäpä ne kuulumiset", eikä onnaa tajuta että mua kiinnostaisi myös mitä niille kuuluu, daa.

Koulu loppuikin sitten lyhyeen tänään. Yhtä lyhyeen kuin flamingon lento <3
Mä teen ihan supervauhtia kaikkia tehtäviä. En mä mitään osaa, mutta jokin ajatus mulla on, jos aikoisin vaikka siivoojaksi. Tulisi parempi yleiskunto fyysisessä työssä ja sitten ajatus lentäisi myös siivellä siinä äly mukana mitä fyysinen kunto sallii. Samalla ettei ala itsekseen ottamaan liikoja kuntokuureja. Jos mä nyt oikeesti alkaisin tekemään samaa mitä 2008-2009, että paino laskisi 80kg->66kg, niin olishan se vähän niin kuin kuormittava juttu. Kaikki kalorit kuluttaa, jos vaikka kävi Lidlistä ostaa pussin suklaapatukoita, tai pringlesejä ja pepsiä veti jonkun tietyn jutun niin sitten piti uida taas tunti jne kävellä Ylöjärvi-Tampere-Ylöjärvi (n. puolimaraton) tai lähteä salille aamukolmelta ym rasittautua. Oli se kumma kun ei mun kyseistä kamppailua kukaan nähnyt tai todistanut, vaan olin kuulemma vain huoneessani. Yksikin yö olin jossain rautatieläisentiellä keskiyöllä kävelemässä Elovainioon cokikselle.... siitähän mulla oli kuva. Vaikka kuka sellaisia katsoo, häh, jos ei ne muutenkaan tajua mitään. Vieraat ihmiset. Sanovat mulle hoitotapaamisessa, että "minulla ei ole lapsia", "tuo ei ole nyt ihan totta" ynnä muuta legendaarista alkaa selittää, millä ei ole mun kanssa mitään tekemistä, kun muutenkaan en halunnut kyseisen päänsörkkijän kanssa viettää aikaa, koska ei se mitään järkevää puhut. Alkoi selittää mulle joku lääkäriopiskelija mun "merkityselämyksistä" jaaha... no miksipä minä sellaisesta epätodellisesta haluaisin puhua. Yritin parhaani mukaan silloin alussa, jolloin olin "vaisu", vaikka minulla oli kurkku kipeä kaikesta selittämisestä ja toukokuun kylmästä säästä mitä oli kävellyt pitkin lähikaupunkeja.

no eniveis ehkä voitte skippaa tuon edellisen kappaleen. Tuumin vain etten ole saanut mitään aikaan tällä blogilla, hmm. Ei mulla ole kuin 800+ sivua "vessapaperia" kansissa vuosilta 2013-2014, tms. Ja ei se kuluttanut amerikkojen luontoa kuin ehkä reilu parikyt dollaria. heko. heko. En edes muista onko Suomessa joku vastaava omakustantamo.

Mitä olen sitten koulussa oppinut itsestäni? Että olen tekninen ajattelija. Että joku *kröhöm* 6 vuoden aukko cv:ssä ei ole nykyaikana mikään suurikaan ihme kun taloustilanne ym pölönplöh.
No okei, ettei lannistu ja latista isoja osia elämästään?
Latistuneet mun tunteet yleensä onkin, täytyy ihan ponnistella ajatuksia esiin, että miten kuvaisi tunnetta kotona/koulussa/harrastuksissa, rooleja yms.

Mielenterveyspotilaana minä olen sitä mieltä, että kaikki lääkärit pitäisi tap- tai siis, että eivät muovaisi meitä omaan malliinsa termistöineen ja labelisoisi kaikkia niin ikävän kliinisellä tapaa- se on syrjäyttämistä ja se on toisten elämän pilaamista- se on paskaa, ja kyyneliä, mutta eniten se pysäyttää ja shokeeraa, ja saa unohtamaan oman tulevaisuuden ihan täysiä... kaikki mahdollisuudet on sen siliän tein pois, aivan kuin eräs kasvattajani sanoi, että Kajsa, sä et tule ikinä saamaan työpaikkaa!

Ainakaan jos jatkan näin.

Tätikin soitti mun silloiselle huoltajalle eräästä tapauksesta joka sattui kun olin 17-vuotias, kun olin siitä (nyt jo edesmenneeseen) blogiin kirjoittanut että "mailanpuristaja", jonka tiedon hain siis googlettamalla, (tätini nimi) hyökkäsi kimppuuni ja tasoitti väkivaltaisesti hampaitani jnejne... toivottovasti nokian renkaat heittäisi sen pois töistään, ja äitini olisi edes pitänyt mun puolta tai mitä tahansa olisi kutsuttu poliisia, eikä menty nukkumaan minä verisenä suustani.

No joo, siitähän minä sen poliisille tein ilmoituksenkin ja kävivät minua hakemassa, kun sitten Pitkäniemi otti asiakkaakseen "nettikirjoittelujen" perusteella. En ole ikinä ollut tippaakaan väkivaltainen... ristiriidoista koitan selvitä väkivallattomin tavoin, paitsi jos ei ole ulospääsyä, niin otan saman asenteen mitä ristiriidoissa kanssani oleva yrittää selittää eikä tunnu lopettavan sanallista sontaansa, joten huumorilla vaikka sitten ulospääsy ja otan takkiini.

eniveis. Aina olen se alkusyy. Pääsin suomi-ruotsi sanakirjassa johonkin grundsakeniin, juuri edellisenä iltana ennen äidinkielen kirjoituksia...

Sepä meni hyvin taas. Miten mä aina onnistun pilaamaan elämäni (nykyään ei voi syyttää äitiä mun elämän pilaamisesta.) mm. kirjoitukset, autokoulu, lääkitys = lihominen, tai no, ehkä toi avopuolison valintakaan ei ollut järkevimmästä päästä? Ajelehdin vain sinne, mistä joku saa otteen. Tai no kuka muo huoliskaan, koska ei kukaan rakasta mua (yhyy) ja just siks se rakastaa mua (yhyy).

heh. Realismia. Jos nyt tulisi takaisin tästä kehosta irtautumis bloggaus kokemuksesta, ja huomaisi, että olen ihan täynnä ruokaa plus en ole saanut vapoteltua aikoihin nikotiinia. Sikäli että jos vaikka jokin läppäriltä irrottautuminen tapahtuisikin tässä kohtapuoliin...

mm. sitä sähköä kuluu tarpeettoman paljon. Eli mun tarteisi lakata haave-eikun, lakata tuhlaamasta aikaa ja jäsentää itseäni vessaan itkemään vaikka. Se on muuten sellainen paikka, jossa tulee kyyneleitä. Jalka puutuu. Selaan mun masennus-instagram-tiliä, ja itken taas miksi kaikki on sillee eikä tollee. Eli vessaan siis. Tänään en syö enää mitään kertakaikkisen omassa persoonallansakaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti