28.1.16

Media- ja muutenkin seksikäs, otsikko - ettei kukaan lue vaan tätä valitusta taas

Taas juttu, jonka saattoi etukäteen melkein tietää. Tai no, olisi niin raakaa ja ilkeää ja kaikenkaikkiaan liian kärkästä olettelua, jos väittäisi että koulussa poika menee tajuttomaksi ja pääsee lattialle makoilemaan... sillä oli vaan niin vauhti päällä, että liekö ylirasitusta joka tapauksessa. Olen nähnyt jonkinlaisen spasmin aiemmin, joten kun joku siinä jo autteli, ja minähän olen kauhea raukka haluan vain että minua autetaan...

Eniveis, olen ihan liian raaka ja järkyttynyt edes kun kirjoitan mitään koko tapahtuneesta- pysähdytti hieman, että onneksi sitä ei ole mitään fyysisiä sairauksia sen enempää, itsellä mikäli mun ajatusoireita ei lasketa, tai no, olankohautus ja sinne pois päin hyväksyminen oma sairaus plää plää


En oikein tiedä mitä ajatella, kun ensimmäisenä aamulla ope hautaa kasvot käsiinsä. Sitä sen vaimo varmaan ajattelee, että se tekee kaiket päivät? Mitä minä luulen että se tekee kaiket päivät, on varmaan olla mulle hyödyksi? Miks varte se silleen töihi menee...


Olemme niin avuttomia omien kirjoitusteni kanssani myös... kun ne ei helpolla häviä (mitä lie parituhatta kohta) että ei niitä yksi kerrallaan poimita vain pois, ja sitten kun jos ei mitään hajua mitä edes kirjoitan tjtn... mutta mielestäni se on ihan normaali reaktio, jos poika ja sen koulukaveri kävelee bussipysäkille mun seuraan, ja mun ajatukset on, että jee kavereita... melko tyhjentävä juttu, ei siinä vain voi muuta. Se poika kaiketi tarvitsi tasoittavaa tänään, kun ei ollut nähnyt ennen mitään niin pahaa.. ja muut vaan siinä, ihan rennosti odotti sen menee ohi... väistivät jos pystyivät.

Emt, se jotenkin seisautti vähän. Noooooh, tulin kotiin ja vein äkkiä koiraa pisulenkille, kävin suihkussa ja ruokin koiraa. Mun jalat haisi tänään sen verran, että ihme jos en itse pökrännyt. Ihan perus teinixiä, ei ihan mun tasoa jalkahiet.

Mutta joo, perusajatus tälle blogille on vaan oksentaa mun ajatukset ulos mitä päivänmittaan tulee. En mä tästä orkkuja tai muutenkaan spasmeja saa. Tai no, joskus on kyllä niin hyvä otsikko, että alkaa itsellekin tulla kuumat paikat.

Koissu ei ees huomannut kun tulin kotiin, täällä oli jotain ihme ääniä taas ja se venytteli parhaillaan. möks. Niin minä mieleni pahoitin, kun edes koiralta ei löydy lojaliteettiä. Kun kysyin avokilta, niin olen kuulemma kaikessa luotettava, mutta koira taas ei lähde Lontooseen tuhlaamaan viimoisia pennejänsä. argh. No ehkä jos vielä sitä nahkatakki pystyy käyttää joskus keväällä, jos kun laihdun ja se ei repeä enempää :<<

Nii muute, vedin melkein pussin jotain kismetpalloja (uutuus) ja 1,5L vaniljacolaa koulussa... ope tuli selittää jotain matematiikkaa ja pyys siltä pullolta anteeksi, kun se oli siinä mun vieressä. Se kuiskasi sen kyllä aika hiljaa, että ehkä se oli vaan jotain kuvittelua taas... sokeriöverit heti aamusta. Pidin kaiken sen sokerihumalan sisälläni oikeastaan... pidättelin, vain vatsassa tuntui kaikki ne 75 sokerinpalaa ja enemmän mitä joi päivän mittaan, ja tietysti burgerin sai koota koulussa ja aamupala oli loput pitsat, että hyvin menöö tämäkin.

Aamulla bussissa kuuntelin Top of the Rock tms soittolistaa Spotifysta, mutta päivällä kun ajelin kotiin bussissa, tuli niin lukiofiilikset takaisin, kun ajoi sitä väliä... niinyksinäistä suurimman osan ajasta, että kaipaa ketä tahansa. Tai no, mietin open ulkomuotoa, koska ne sanoi eilen että mitä kauemmin tutustuu johonkin, niin ulkomuodolla ei ole edes niin enää mitään väliä, koska sitä tulee niin paljon yhteisiä muistoja ja, historiaa? Me ollaan siis vaan jotain muodottomia ajatuksia jossain pään sisällä mitä kauemmin tuntee henkilöä. No tietty mun paras kaveri on tällainen, mutta mulle tulee nykyään sen ulkomuodosta mieleen se Joli ja suklaatehdas Violet yttö, joka veti jonkun purkan tai muun ja muuttui violetiksi palloksi... kaveri nyt vaan ottaa liikaa viinaa ja se kertyy mahaan... tai siis ei edes tuu, nyt kun googletin leffasta stillejä, mutta ehkä jos enemmän vertailisi niin sitten vaan koko pointti mitä ne sanoi on taas niin validi...

Kyllähän mä olen monet kerrat mun miehekettäkin tuijottanut naamaan, ja vaan ihaillut. Eilen koin sen lähinnä mahdottomaksi, koska joku 1-2 cm karva kiehkuroitti tietään pois sen nenästä ja panikoin, etten pidä sen huolitellusta oikein huolta... parikin trimmeriä on, mutta en löydä täältä kaaoksesta.

Mä en siis huom. osaa rakastavaisesti kirjoittaa kenestäkään mitään. Olen vain kiusanhenki.

Joo mutta jos toi perseensuti nyt a)lakkaisi poraamasta tuolla naapurissa ja b) veisi koiraa.

"If in doubt, choose C"-John, liittyen Haluatko Miljoonäriksi ohjelmaan briteissä

Huomennahan on tgif. Mietin jo etukäteen mitä kokeilen salilla koulun kanssa... jos kehtaan kokeilla eri välineitä, enkä siis vain laitteita, mutta kun joko olen puoli tuntia juoksumatolla tai sitten 30sek nostelen kuntopalloa puolelta toiselle tehden vatsalihaksia jotain ja mitään niiden nimiä edes tiedä, mitä kivaa köyttä siellä voi paukuttaa lattiaan Suurin pudottaja -tyyliin, tai muuten vaan jotain jalkapressiä. Mutta kun näen itseni noita juttuja tekemässä ja hikoilemassa naama punaisena jotain, niin se on vähiten kaunista katseltavaa mitä tiedän... tuskin tulee kicksejä siitä.

Eniveis. Ei osaa lopettaa... mä oon joskus supertulivuori, jos purkaudun... silloin ei pieni tuhka ja laava tunnu missään... tsöh.

Mun ekat muistamani enkunkielen sanat:
My name is Stephanie. (kauniit&rohkeat tekstityksistä)
vulcano, parrot, etc sanalistaa ja kuvakirjaa... duck oli ainakin piilotetuna joissain joka sivulle
ja sitten ekalla ihan ekoilla välitunneilla jotain I'm a Big Big Girl In a Big Big World, ja osasinhan mä silloinkin jo... hmm, eli toisin sanoen ekat sanat oli spaissareita kuten 2 Become 1, koska mitään ruotsalaista poppia en ollut kuullut vielä silloin... spice, ja girls, ja sen sellaista. Aika hauska oppia world sana jo niin nuorena,
varsinkinkin jos täytyy sanoa water world...
Jotakin.

Täytyy ihan tunkeutua tuohon pitkäkestoiseen muistiin välillä hakemaan informatsuunia. Varsinkin jos liian pg-13.

Koska rakastan listoja, niin voisi alkaa kehitellä joku lista kirosanoista vaikka mitä on kuullut tunnilla... koska mähän voin poimia mitä vain ja mitä ihmeellisempiä asioita, ympäristöstäni...
eliks. persikka ei lasketa. Sitten vittu, perse, (nää ei ole suosituimmuusjärjestyksessä), mulkku, perkele, ja ja... vähän on kyllä ympäristö k16 kun kerran mun silmientasolla luokkaan mennessä on "kiroileva" dudesonin kuva, ja siinä lukee niiden merkkien lisäksi KOO ja KUUSITOISTA.

Kuusitoista vuotta sitten minä muutin pois kotikaupungistani. Ai että se oli ankeeta. Äiti vaan haki mut suoraan kevätjuhlasta, ja siitä lähtien asuin Kyrössä. Syötiin shellilläkin kai, en ole varma onko sitä enää? Tai ainakin äiti söi..? Tuskin oli nälkä. Muuttaminen on sellainen muutos, että kaikki on päin pyllyä. Kaverit jää jonnekin jumalan selän taakse, ja sitä on niin yksin koko kesän melkein? Silloin mä hautaan itseni jo niin syvälle, että joku maanrako vaan...

Aina sitä odottaa parempaa. Siis niinku kavereita... sellaista ystävyyttä. Et niinku se on ihan 3/5 jos kokee sydämessään, että onpas meidän tajunnat nyt samalla aaltopituudella ja frendei vaan. Mutku joskus on ehkä helpompikin vaan löytää se oma tie. Tai siis, joskus on pakko jättää joku, mutta sitä heittelee lentosuukkoja selän takana. Emt ymmärtääkö tästä nyt kukka mitään. Välttää ystäviä, mutta silti se niiden kaipaaminen on se paras juttu siinä. Kun mulla on aina ollut joku. Silloinkin kun olin ihan sinkku vaan. Varmaan mun unissa vieläkin on näitä tyyppiä, joihin rakastuin vahingossa kahteen kertaan... tai ainakin jos hormonitoimintaa uskoo, että sitä palautuu 1-2,5 vuodessa rakastumisesta tai muuta faktaa.

Vittu-suomi-vittu-suomi sanakirja, toivoisin nyt, että osaisin selittää ajatukset jotenkin paremmin. Ne on toisaalta niin upeita mun päässä, etten halua irroittautua niistä. Ei tajuu. ei vaan tajuu.

Jep. Mulla oli karseen likaiset kynnenaluset tänä aamuna. Oon vissii kammennut ylös mun haudasta tai jotain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti