Welcome

Welcome
Olen 29-vuotias bloggari Tampereelta. Päivittäin tulee tekstiä. Adsense tilini on hylätty joten mainoksia mun google sisällöissä ei ole.

seuraajia

3.10.15

vastaamon asiakkuus käynnistyi

Olen lihonut kuudessa vuodessa reilut 50kg Risperdal Consta lääkityksellä, ja sitä on nyt vähennetty (nyt 5vk välein 25mg), mutta liikun 1-2 tuntia kävelyä joka päivä jo puoli vuotta, ja paino on tismalleen sama eli 117kg ja minulla on jo verenpainetta. Lääkärini on vaihtunut, ja minulla on aika kuun loppupuolella lausunnon uusimiseksi skitsofrenia ja siihen liittyvä masennus diagnoosien tiimoilta eläkkeen jatkumiseksi kelasta. Haluaisin pois tämän lihottavan lääkkeen, josta minulla on tullut myös rintamaitoa muutama vuosi sitten. Minulla menee myös ablilfy injektio, ja minusta se voisi riittää, kun olen niin vakaasti kuntoutunut jo kauan ja hyvä tilanne päällä, en ole yksin kun on avopuoliso ja koira. Viimeksi lääkäri kirjoitti, että minulla on taipumusta lihoa, vaikka paino on tullut yksinomaan lääkkeiden aloituksen jälkeen (paino ennen 67kg 2009). Tupakoin myös, ja kaupungissa on tasan yksi gynegologi joka kirjoittaa minulle e-pillereitä veritulpan uhkan vuoksi. Hikoilen ja suuria finnejä on kainaloissa, pelkään myös hikirauhastulehduksen alkamista vielä. Jotkut asiat mietityttää vieläkin diagnooseissa, esim. "autistinen logiikka" millä psykologi Kaivannossa tarkoitti varmaan autistista ajattelua... ja bloggaan lähes päivittäin näitä juttuja nettiin. Tänään kysyin äitiä kirjoittamaan myöskin, vaikka hän on tuntenut syyllisyyttä ettei ole rakastava aikuinen ollut elämässäni, ja käy terapiaa. No mutta kuitenkin tämä lihominen vaivaa eniten, tai ainakin se että on mahdotonta laihtua, ja joskus oksennan jos tunnen liian täydeksi itseni tms, mutta minulla todettiin myös refluksitauti, ja en ota niitä lääkkeitä joka päivä. Minulta loppui kotikuntoutus syksyllä ennen kuin lähdin 4 yön lomalle Lontooseen. Olisimme voineet tarvita parisuhdeterapiaa sen jälkeen, koska mies ei saanut nukuttua ja veti ketipinoria unettomuuteen ym. ja se oli varsin raskasta hänen pelko menettää minut sun muu kiukuttelu edelleen.  Kerran lainasin kirjastosta sylillisen skitsofrenia kirjoja ja aloin itkeä kun avasin ensimmäisen kirjan, koska minulla ei ole ollut hallusinaatioita enkä kuule ääniä. Tietenkin on hyvin vaikea hyväksyä tämä, koska en ole yhtä sekav kuin äidinäiti jolla on tämä sairaus, ja aluksi oli kamala shokki olla sairaalassa 4kk ja lihoin 10kg, ja kuntoutuskodissa edelleen 104 kiloon kunnes muutin omilleni 2012 ja siitä hiljalleen tullut vielä ainakin 5kg vuodessa lisää, ja ei  pysty uusia vaatteitakaan enää ostaa. Toivottavasti tämä ei ollut sekava teksti, mutta yleensä kirjoitan raa'asti ja todellakin omasta mielestä rehellisesti, vaikka minua ei uskottaisikaan ym. kirjoitettaisiin diagnooseihin ihan jotain muuta puuta heinää mistä en halua keskustella, koska se on jonkun muun oma johtopäätös jne vihasin mun Pitkäniemen psykologia tosi paljon. Se ei esim. uskonut että uin, kävin salilla ja kävelin puolimaratoneja vaan "tuo ei ole nyt ihan totta", vaikka näkyi että olin kerrankin päässyt normipainoon... Se oli tosi lannistavaa, ja ettei kuntoutusukodilta päässyt mihinkään, vaan piti "sitoutua" ja "pitää seuraa hoitajille", ja lenkit oli jotain 1km läheisessä puistossa, mitä ne koitti vetää, vaikka olisin käynyt uimassa ja salikorttikin oli, mutta myöhemmin kun hankin erityisuimakortin vuodeksi, käytin sitä ehkä kerran tai kaksi... Minua on vain niin lannistettu, mutta ei riitä tämä laiskuuskaan syyksi enää, vaan sitä kävelyintoa on tosiaan ollut koko kesän ja toukokuusta saakka, kun olen halunnut laihtua mutta paino rullaa alimmillan koko vuonna 116,5 ja korkeimmillaan melkein 120kg, mikä pelottaa ihan hirveästi ja menen oksentamaan jos vaaka alkaa näyttää liikaa. Eli miten selitän tämän erikoislääkärille psykiatrisella puolella, koska en kestä enää yhtään olla näin massiivinen. Joku kommentoikin, että "alkaisit näyttää taas ihmiseltä" jos laihduttaisin, vaikka tiedän ettei se ole totta ja vain toinen tapa sanoa etten ansaitse elää (kuten jotkut pojat yläasteella huuteli mulle).

No comments:

Post a Comment