seuraajia

Welcome

Welcome
Olen 29-vuotias bloggari Tampereelta. Päivittäin tulee tekstiä. Adsense tilini on hylätty joten mainoksia mun google sisällöissä ei ole.

29.10.15

Ei, vaan painu sinä missä pippuri kasvaa

Ei mun ruokailutottumuksiin voi kukaan tarjota apuaan. Mulla on vakava sairaus, ja sitä on hoidettu lääkkeellä pitkään, jonka sivuvaikutukset on yhtä vakavat. Multa puuttuu joku geeni, mikä estäisi lihomisen tuolla lääkkeellä.
Jos joku tekee asialle mitään, niin se on minä. Sitten kun nämä päänsäryt loppuu ja se, että olen jo vuoden ollut samassa painossa... Ei ihan tavallista, vai mitä.
En minä ilosta syö. Itken ja syön.
Uskon kyllä että paino lähtee tippumaan, jos pääsen tekemään asialle jotain. Kun olin normipainossa niin lääkäri ei uskonut, että liikuin niin paljon. Kävelin yhtenä elokuuna 50km viidessä päivässä, "puhkinussitut sukat" ja rakkoja palkkiona. Sitten ennen sairaalaanmenoa edellisenä päivänä toukokuussa kävelin Ylöjärvi-Tampere koska se yksi rakennus paloi siellä Rantatiellä... Talvella kävelin Ylöjärveltä hakemaan itselle 250€ hääpuvun, vaikka ei minulla ollut ketään silloin.
Uin 100 radallista viikossa vähintään. 2€ jäi käyttämättä uimamerkkiin.
Kävin salilla...ponnistelin niin paljon, että maailma muuttui vaaleanpunaisiksi tähdiksi. Söin proteiinijuomia ja patukoita, ja tulin sieltä "kotiin" aamuyöstä parin tunnin jälkeen mitä olin polkenut sinne ja takaisin kuntoklubi Hymyhuulelle.
Tiedän että söin silloin 2 purkkia pringelsiä ja 3L Pepsiä, mutta poltin ne viikossa pois.
Jos yöllä oli nälkä, söin lakuja muutaman.
Minulla oli muutenkin "nuoren ihmisen aineenvaihdunta".
Mistä ne sai kuntoutuskodilla idean, että mun ihannepaino olisi 42kg - en tiedä - koska lihoin vain.
Söin salaa kaikkea ja ahmin ruokani. Vaikka olisin syönyt pelkkää tortillalättyä, oli se paremman makuista mitä ennen.
3 vuodessa 104 kiloiseksi... 67:stä.
Ihmiset ei tajua mun taistelua ruoan kanssa. Välillä oksentelenkin. Mulla on refluksitauti. Voisin vaikka tukehtua.
Koitan parantua kun pääsen risperdalista eroon... Kaikki sivuvaikutukset saisi kyllä loppua.
Haluan motivaation takaisin. En halua olla väsynyt koko aikaa. Ruoka saisi sulaa rauhassa, eikä mun keho pitäisi kiinni jokaisesta kalorista, että aineenvaihdunta toimisi.
Mutta jos sekin on taas liikaa pyydetty.
Ei kukaan halua auttaa, mua on tarpeeksi latistettu.

No comments:

Post a Comment