8.9.15

Kirjoittelua wattpadiin

Osaston vaikein potilas 


En tiedä missä olen. Täällä on suljettu käytävä, ja kansio joka kertoo Pitkäniemen sairaalasta. Siellä on potilasasiamiehen numeroa ja sellaista. Käytävä on noin 100 askelta. Minulle annetaan lääkkeitä, en tiedä mitä ne ovat tai miksi. Yritän ottaa ne pois suusta ja piilottaa vaikka kaulukseen. Nyt minulle annettiin pistos takapuoleen, ja tuijotin sitä ainakin tunnin tai pari, veristä laastaria. Miten ne voivat tehdä minulle näin? Ainoa sairauteni on akne, ja olen aina halunnut luottaa omaan aivotoimintaani. 
Täällä on muitakin potilaita... Huoneessani olin aluksi yksin, nyt vaihdoin huonetta ja tämä on kylmä. En tee muuta kuin keitän espressoa aulan kahvinkeittimellä, käyn kahvilassa, kirjoitan päiväkirjaa. Tein 24 tunnissa yhden vihreä-violetin lapasen kutomalla. Tämä on ensimmäinen kertani, ja tietysti minä valitan päätöksestä. Tämä on ehdottomasti vasten ihmisoikeuksiani. Kun tulin aluksi, sain täytellä papereita ja jotakin ajankulua. Nukuin vain aamupalan ohi, olin vierashuoneessa ja kuuntelin musiikkia tai luin kirjoja, joita sinne oli jätetty. Istuin vessassa ja itkin hämmentyneenä miksi tuota paskaa vain jatkuu tulemastaan takapuolestani... Annoskoot olen koonnut suuriksi, koska ruokahaluni on yhtäkkiä noussut.
Ruokailussa istun vastapäätä anorektikkoa, jolla on vaikeuksia syödä muuta kuin vähäkalorisia juomia, jotka maksaa Apteekissa paljon. Kokeilin yhden myöhemmin, kun pääsen sairaalasta, eivät ne pahoja ole, mutta tuskin energiaa saa niistä. Yksi poika on nukkunut viikon, hän ei montaa päivää täällä vietäkään. Joku puhuu englantia, voitamme suomenkielisessä tietovisa lautapelissä. Hän yrittää peittää lamppuja Aamulehdillä, ilmeisesti täällä on liian kirkasta. Turisti siis täälläkin. Yksi normaaleimmista ihmisistä täällä on maanis-depressiivinen nainen, irvistän hänen vauvanmuotoiselle savimöhkäleelleen, jonka hän teki terapiassa. Alan taas tupakoida, jotta saan jotakin sosiaalista toimintaa. Olen onneksi vielä normaalipainossa, tupakkahuoneessa koivet mahtuvat edessä syliini. Luen lehtiä, olen lukenut jo kauan kuvitettua tiedelehteä. Minä olen älykäs, sitä ei minulla tutkimuksia harjoittava psykologikaan kiistä. Teen välillä sudokua kännykälläni, vaikeimpaan tasoon menee korkeintaan viisi minuuttia. Tällä puhelimella pääsee myös internettiin, teen laskua isälle vahingossa. 
Vihaan osaston psykologia, joka haluaa jutella ihan oudoista asioista, mitkä ei kiinnosta minua. Hän ymmärtää kaiken väärin. Millä oikeudella hän tulostaa nettijournaliani sormen paksuisen pinkan. Kai saan keräillä päärynänsiemeniä? Jos saisin kilon kasaan, voisin saada syanidimyrkytyksen ja kuolla... Ihan sama jos yrittää syödä korjauslakkaa, kuten yritin tappaa itseni nuorempana ennen muuttoa. Enkö saa olla masentunut? Ainahan olen ollut vähän masentunut. Mutta miksi minulla olisi isoäidin kanssa sama tauti, se on väärä luulo. En ole nähnyt näkyjä tai kuullut ääniä. Tämä ei kuitenkaan riitä, minulle täytyy keksiä siis negatiivisia oireita heidän toimestaan.
Ajokoulu meni penkin alle, en päässyt lukiota läpi äidinkielestä... Ehkä minussa on jotakin vikaa?
Lappaan vessassa hiomassa aknenäppyjäni. Minulla on pakkomielle naamastani. Onneksi yksi itsehoito tahna värjää ja kuivattaa naamaa. Näpyt valtaavat mieleni. Eihän tässä ehdi edes puolustaa itseä. Ei tunnu mukavalta. Mikään siis. Minulla ei ole silmälaseja, vaikka näköni on huono kauas. Kuljen siis sumussa, ja kaikki on harmaata..? Miten olisinkaan voinut välttää tämän, jos en olisi tehnyt rikosilmoitusta tai jos en olisi niin silmälasienvastainen. Tätini kävi kimppuuni kun olin 17-vuotias, ja hampaani täytyi korjata. Turvallisuudentunteeni oli poissa? Ja minua syrjittiin netissä... En minä sen bändin lyriikoista välitä, vaikka en pystykään kuuntelemaan koko bändin musiikkia. Enkä tarkoita että he ovat pedofiilejä, bändin nimi vain kuulostaa samalta. Auttakaa nyt edes joku. Täällä huomaa miten tarvitsee muita ihmisiä.

No comments:

Post a Comment

Mietin jotain seinälle julisteeksi tulostettavaa

Piirtelin taas. Olen jossain blogissani jostain ajatuksen vinhasta lennosta tai syystä sanonut Willendorfin naista wernicken patsaaksi ta...