ad

ad

1.1.15

Kappale siellä ja kappale tuolla

Näin unta, että harmaasilmäiset näkee asioita laajemmin kun katsoin Wikipediasta mutta ei siellä sellaista luonnetietoa anneta.
Keksin hyvän uudenvuodenlupauksen siitä, eli keksisi joka aamu jotain positiivista itsestään.
Tähtisadetikut hävisi johonkin, mitä ostin viikko takaperin.
Muuten kaikki tuli ammuttua.
Ihan järjetön paukkuminen koko yön!
Join vähän rommia, vodkaa, kaljaa ja pepsi maxia, mutta en erityisemmin liikaa. Puoli pulloa vain kutakin.
No mutta jos koiruus tulisi tänään vierailulle, riippuu ajoista.
Pikkuveljiltä ja siskoilta äidin puolelta ei ole tullut mitään kiitosta, vaikka saivat barbeja ja helikoptereita sun muuta joululahjaksi. Pokemon kortteja ja loom bandseja ja ties mitä muovailuvahaa :(
Olisin voinut itselleni antaa ne lahjaksi. Ensi vuonna tuskin tuo mitään lahjaa pukki.
Huvittaisi kirjoittaa, mutta aihepiiri on supistettu aika vähäiseksi... toki olen kokenut vääryyttä ja haluan niistä kirjoittaa, kun ne vielä kummittelee, mutta mitä mä saan enää oikaistua asioita, jos kerran minua on pidetty ihan tietämättömänä tästä maailmasta ja kohdeltu sen mukaan...
Elämä loppui kuin seinään siellä sairaalassa.
Olisin vertakin luovuttanut silloin joskus, mutta rauta oli liian alhainen veressä, ja että vuoden päästä uudestaan. No se olikin sitten myöhäistä mömmöjen vuoksi.
Millä oikeudella ne pistää mun aivoissa kierron toppiin joillekin hormoneille ja välittäjäaineille. Normaalisti mitä saisi ruoasta, niin se nyt kierrättyy vain lääkkeiden avulla. En näe siinä järkeä. Ellei se liittynyt jotenkin mun seksuaalisuuteen, jota oli kovin vähän jo muutenkin. En saanut siitäkään itse päättää. Mun elämä vain katkaistiin tuosta noin vain, syrjäytettiin ja muutenkin vielä loiseksi alettiin haukkua, vaikka se on vain kelan varainsiirtoa.
Luin jostain, että eläkkeet nousisi 4 prosenttia ja eläkkeensaajan asumistuen kattoa korotettaisiin. Vaikuttaa ne nyt minuunkin. Mä näen tämän sairauden kasana oireita, joita muut ihmiset on nähnyt, mutta itse en ole todistanut kylläkään. Jos oikein tiukka paikka tulee, ja voin käyttää vipunvoimana sitä, että mulla on diagnoosi, niin sittenhän mä tunnustan koko jutun, jos siitä olisi mitään hyötyä.
Vaikka tuskin näitä huvikseen annetaan, mutta ei kyllä tutkittu mun kohdalla mitään.
Kaikki on niin kliinistä, että kaikki mitä tein, ei uskottu kylläkään vaikka todiste oli nenän edessä.
Multa on mennyt psykologiaan usko. Ei se ole tiede eikä mikään. Kirjoitin sen kyllä läpi lukiossa, mutta siitä enää muista mitään. Opiskelinhan mä filosofiaakin vuoden Englannissa, niin miksen olisi sitä kirjoittanut.
No mutta tylsää kouluhistoriaa.
Sairaushistoriaa. On mulle selitetty ne lääkkeet, mutta taitaa vain ylläpitää sitä etten romahda ihan sen takia mitä ne on aiheuttanut mulle. Laitos oli shokki. Ja mun parhaat vuodet meni vastenmielisessä vanhanaikaisessa kuntoutuskodissa.
Vähemmästäkin romahtaisi. Mutta nyt ajattelen eteenpäin ja alan kehumaan itseäni. 365 positiivista ajatusta joka aamu koko vuoden.
Voisi pistää vihkoon asti. Ei sillä, että tekisin niin. Sattumaa, että edes keksin koko homman.

No comments:

Post a Comment