anonyymit pysykää poissa! Kerjääminen kielletty

27.12.14

no secrets

On se tarinaseppä mun mieheke. Ihan jännä tunnelma kaverin synttäreillä. Join pari pulloa siideriä, viiniä, shotin jellonaa, kaljan, ja kuohuviiniä muutaman huikkauksen lisäksi kahvilikööriä

Käytiin syömässä ranskalaista ja kebabia, ja käveltiin sieltä 800m kotiin.
Nyt se puhuu puhelimessa mun asioita xD Hauska kuunnella, että mua puolustettaisiin.
Kaverilleen vähän summista x ja koiristakin jotka puolustaisi minua x ja puolueista x ja lähipiireistä x ja suhteista ja vaikutusvallasta x ja lähiomaisista x

<3
On se vaikea tämä yhteiskunta. Alkossakin on kaikki vadelmaa, karpaloa ja ties mitä suomalaiseen makuun, josta minä en tykkää :w

Hauska bloggailla, jos tietää että joku henkilö x uhkailee ja lukee mun juttuja vaikka olen jo kohta 30v ja haukkuu lapselliseksi, vaikka onkin mun lapsellinen painajainen

Onhan se kiva tietää että minua vihataan ihan sydämen pohjasta xD eikä pelkästään nämä jutut, vaan ihan anonyymitkin suorastaan rakastaa mun inhorealistista tyyliä

No mutta eiköhän tämä elämä tästä johonkin suuntaan. Kiva ilta, vaikka olikin tuli perseen alla iltapäivän ja piti ehtiä bileisiin... ei me oltu kuin jotain 10 min myöhässä...

Elämään pitäisi suhtautua kuin koirien, jos sitä ei voi syödä, niin ei kannata stressata vaan nostaa jalkaa ja pissata koko jutulle.

Kaverin koirakin vähän rauhoittui, vaikka se mua tykkää alistaa ja raiskata, ja tehdä reikiä vaatteisiin, vaikka rakastaakin minua. Ja kyllähän se pyytää tassua ja istuu, vaikka onkin itsepäinen terrieri pahimmasta hulluuden päästä-
mutta kello on jo paljon... mun rakkaat puolustaa minua kautta kiven ja kannon<3 vaikka olisi diagnoosi niin ei se ole elämän tärkein asia. Jostain mä löydän näitä tyyppejä. Vanhemmat jättää jos lapsi saa diagnoosin, koska sehän on täyttä faktaa niille... mutta kuka oikeasti välitttää<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti