widjetti

20.10.14

painukaa anot halvattuun täältä ennen kuin paistan teidät voissa

Tein parikyt minsaa p90x:ää. Tästä tuli mulle joskus viikoksi rintalihakset kipeiksi.
Mulla on noi dvd:t kun joku latasi ja poltti ne mulle netistä joskus. En mä taida jaksaa enempää tehdä, kun alkaa käsivarsia polttaa.
Mitä se muille kuuluu, mitä mä jumppaan, edes.
Mietin vaan että mulla olisi 90 päivää nyt ennen kuin Lontoon tyyppi tulee käymään Suomessa. Siinä ajassa pystyisi olemaan jo ripped jos tekisi joka päivä 14 tuntia... eikun. Toi olikin nyt suurimmasta pudottajasta.
Olisi se kiva vähän laihduttaa.... silloin kun me tavattiin, niin sain just ja just mahtumaan päälleni 42 koon shortsit, mutta en ostanut niitä kyllä koska ne oli liian tiukat jne.
Vaikea tässä on mitään kuitenkaan laihtua. Anojen mielestä en saisi olla iloinen edes jos paino pysyy paikallaan, enkä liho, vaikka lukiossa opin että sekin on jo saavutus.
Painoin ennen lukiota 100kg ja lukion alussa 90kg. Uudenvuodenlupaus aiheutti sen että tein pilatesta joka päivä puoli tuntia ja merkkasin ne kalenteriin jos en ollut syönyt mitään herkkuja. Sitten joskus vaihto-oppilasvuonna painoin ehkä 80-85 kiloa... Vaikea sanoa, kun kilot tuli Suomessa heti takaisin... Sitten kun muutin Ylöjärvelle isovanhempien luokse, niin aloin oikein kunnolla liikkua. Paras paino taisi olla jotn 66kg, tosin aluksi sairaalassakin laihduin kun jaksoi vain huoneessa tehdä jotain liikkeitä, eikä silleen käynyt ruoka-aikana syömässä aamupaloja, mutta siitä se nälkä sitten lääkkeillä kasvoi. Ja kun käytävä oli 100 askelta tasan, eikä sieltä päässyt pois, niin eihän siellä pystynyt liikkumaan enää. Kylmät huoneet jne.
Sitten kuntotuskodissa en päässyt salille, vaikka ostin jäsenyyden. Ne kai epäili etten oikeasti käynyt siellä jos tein 4 tuntia salilla. Mulla oli tonnikalaa mukana ja jotain pulveri smootteja. Ainoat kerrat kun olisi päässyt eroon siitä jatkuvasta tarkkailun alla olemisesta sun muuta "sitoutumisesta" niin en saanut mennä. Lannistavia ihmisiä mun elämässä on riittänyt psykologeista asti psykiatrisiin hoitsuihin. Siksi mä aloin vähän oksennellakin siinä jossain vaiheessa näyttääkseni mieltä.
Mutta kun muutin omaan asuntoon, niin olin äkkiä lihonut puolessa vuodessa 10kg ja painoin 104 kiloa. Lääkärikin kyseli mitä mieltä olin lihomisesta, mutta ei kai se minua niin haitannut. Nyt olen 2,5 vuotta asunut omin päin ja saanut päättää itse mitä syön, enkä ole paisunut ihan hirveästi... Toki alkoholi sun muut on lihottanut kun joka perjantai käynyt kaverin seurana juomassa. Se ei edelleen ole hyvä. Jos lopettaisin sen, voisin hyvinkin vähän pysäyttää painonnousua.
Mutta tämä on tätä vanhan kertausta todellakin.
En ihaile missejä, ja ei ole minun vikani jos yhteiskunta on tehnyt tällaisen minusta. Puolustukseni rumuuteen, lihomiseen ja siihen että olisin jokin iilimato. Mun livejournal joskus joista kirjoituksista jouduin pulaan että oli muka tekstisilppua synkkää yms, niin sen nimi oli hiilimato. Liittyen lähinnä iholla eläviin ihomatoihin, koska mulla tuntui olevan elämää vaikeuttava akne. Jos olen johonkin sairauteen syyllinen, niin se on korkeintaan mun silloinen akneni.
Elämä voipi heitellä. Kyllä sitä mukautuu sitten tyynessä ja myrskyssä.

No comments:

Post a Comment

can't balme you

Thank merciful goddess there is no school tomorrow! My feet are killing me. Some idiot decided to wear a size too small ankle boots to schoo...