ad

ad

12.4.14

sovitteleva postaus

Vaan niin huono päivä eilen. Ei mulla edes krapulaa ole, en mä ollut ensimmäistä kertaa pullolla.
Mikä tahansa voisi kyllä suistaa elämän raiteiltaan jos tarpeeksi alkaa ketuttamaan.
Mä söin kaapista vähän kaiken mahdollisen ja pakastimesta myös... mulla oli puoli pussia wokvihanneksia, patonki ja mämmiä ja kermaa ynnä muuta. Siihen aikaan illasta ei kovin järkevä juttu alkaa mättää vaan viimeisiä ruokia mitä löytyy.
Ei jaksaisi edes ajatella ruokaa. Mutta sitten sitä vetää kuin hengenhädässä jotakin.
Puhuin mun äidistä eilen ja sekin voi laukaista. Ja toki kun alkaa viettää koti-iltaa vodkan kanssa.

Kaduttaa melko paljon. Vaikka eihän se mitään tarkoitakaan kellekään.
Nyt vaan jotain tsemppiä ja nostan itteni ylös.

Taivaassa nähdään sit. Voi olla kyllä, että jossain sitä mätänee ja ihmiset kulkee päältä ja sanovat, että mikähän toikin idiootti on ollut, eihän se tiedä mistään mitään.
Sitä se mun kaveri sanoi. Ettei me tiedetä elämästä enää mitään kun ollaan kuolleita :D
no mutta eihän sitä voi sanoa, mitä se ihmismieli keksii, kun se joutuu lähtemään kehosta. Jos se pääsee vapaaksi. Jos se ei ollut tarpeeksi hyvä aivoille.
Joko elämä on pelkkää mystistä sähkökemiaa, tai sitten se on mystistä muulla tavoin. Ollaan ikuisia eli joko se on epätosi toivoa, tai ehkä joku vaan huijaa sitten kaikki nää toiset elämät ym.
Mutta ei mun pitänyt tuollaisesta kirjoittaa. Otan eka mun rankat lääkkeet joihin mulla on tod.näk. jo riippuvuus ja sitten en puhu enää kuolemasta mitään. Piristyn.

No comments:

Post a Comment