widjetti

22.2.14

pattitilanne

En tiedä teistä, mutta tarvitsen ruokaa pysyäkseni järjissäni. Ei mun olo paranisi yhtään, jos en söisi kunnolla.

Liikuntaa on vaikea miettiä. En pysty kovin kauaa tekemään mitään.
Tai siis pystyn kyllä keskittymään, mutta en kovin usein mihinkään.
Nyrkki poskeen, kyynärpää pöytään ja nojaamaan siihen.

Siirsin kuntopyörän olohuoneeseen. Mutta mun pää särkee kai taas ja silmäluomet tuntuu raskailta. Tarvisi kai ottaa unta palloon oikein kunnolla.

On mulla pelkojakin liittyen siihen, mitä jos laihtuisin. Irrationaalisia ehkä. Kukaan ei tykännyt musta kun olin 70 kiloa joten miksi ne ei hylkäisi minua uudestaan. Väittäisi että olen huonossa kunnossa, vaikka en ole ikinä ollut niin hyvässä kunnossa. Ei siinä tilanteessa pysty luottaa ihmisiin kun kaikki väittää ihan muuta kuin mitä olisin, mutta kun ei anneta.

Mieluummin katson tuota mahaani ja annan sen muistuttaa millaisia ihmiset on.
Joo ehkä mun maha on sen henkisen raiskauksen muistutus, mitä ne kutsuu minun kuntoutumiseksi.

Niille ihmisille ei merkitse mitään, jos on vaikea puhua jostain diagnoosista jonka jokainen kappale on täyttä huuhaata, ja itku ei merkitse niille mitään myöskään- vaikka kuinka minä olisin poissa tolaltaan.

Se diagnoosi on niille tärkeämpi ja että minusta ei ole hyötyä kenellekään. Minulla ei saa olla omaa tilaa edes pukeutua, tai minut laitetaan eristykseen. Ne muistot on mulla tallessa ja ne pahentaa vain mun kykenemättömyyttä tehdä mitään asialle. Se on niiden ns. hoitotahojen vika, että aloin oksentaa ja syödä liikaa ja protestoida. Itkin aina kun söin ylikuumaa ruokaa ja poltin kitalakeni. Söin ruoan muutamassa minuutissa, mitä oli lautasella.

Tulee vain surulliseksi kun mietin ruokailuhetkiäni. Ruoastahan pitäisi nauttia. Mutta en minä.
Kai minulla jokin toivo on, että vielä joskus nauttisin ruoasta. Mutta toivo on vaarallinen.
Se on fakta, että nämä potilaat lihoo helposti vaikka 50kg ja mitä ne välittää? Vain yksi uusi sairaus, mistä puhua.
Sä et ole niiden arvoinen. Sä et tule koskaan tekemään sellaista työtä kuin ne. Niillä ei ole omia lapsia, ne kertoo senkin, että ne ei tiedä millaista se on. (eli mikä?) Niiden jutut on niin sekavia, ettet sä halua kuunnella sitä. Sitten ne kertoo oman sekavan mielipiteensä sun teksteistä.
Sydämettömiä hirviöitä nuo psykologit ja lääkärit sun muut hoitajat.
Vaikka olisit kurkku kipeä etkä pysty puhumaan just kun ne tuo sua sairaalaan, niin sitten saat ikuisen leiman vaisuudesta. Mitä vittua edes vaisu tarkoittaa?  No jos ne on sun viimeiset muistot ulkomaailmasta, niin mikset muuttuisi vaisuksi kokonaan. Laitoselämä ei ole mitään oikeaa elämää.
Mun äö oli silloin 125 ja nykyään se on varmaan 70. olen melko varma. Mua ei edes kiinnosta mikään lukeminen tai muuta. Tiedon ahtaminen pääkoppaan, kun mun aksonit kuitenkin erkanee toisistaan ja mun kytkökset asioiden välillä katoaa samalla kun mun valkoinen aivoalue pienenee. Mä en tunne mitään paranemista noista lääkkeistä, en koskaan, vain sivuvaikutuksia.
Ei kai tässä muu kuin odottaa kuolemista tai kuten mun kaverille oli sanottu, että se viedään jollain nostokurjella sieltä hautaan tai jotain.
Se diagnoosi on niin terminaali ja viimeinen arkku naulaan, että ei sitä pysty kuin masentua, passivoitua, kuolla henkisesti.
Niin kuin sanoin, ei minusta ole kenellekään hyötyä enää. Tahdoin muuttaa maailmaa, ja katso minne se minut pisti.

Onko minussa jokin ominaisuus, mikä tekee minusta syyllisen tähän omaan ahdinkooni? Miten sen voi selittää, että "se nyt on vaan on sun oma vika"?
En mä pysty tekemään mitään asialle. Ei ketään voi muuttaa, jos ei ole itse syy miksi joku muuttuisi.
Itsensä rasittaminen pelottaa.
Oliko se liikaa, 115 radallista uintia viikossa, kuntosalilla käynti, kävely Ylöjärveltä-Tampereelle, mihin psykologi ei uskonut, että olisin harrastanut... tai työkokeilut käsityökeskuksella, mistä mut haettiin. Niitä ei mainita missään, mä en ole muka tehnyt töitä., entä se 2/kk eläke mitä saan? Missä nekin alkuperäiset palkkarahat on. Mihin mä olisin ne muka käyttänyt?? Yli kaksi tonnia. Mutta ei kysytä ,mihin mun isä ne muka olisi säästänyt!

Vittu ihmiset. Maailmassa omat vanhemmatkin kusee silmään ja ne jotka muka hoitaa sua, ei anna edes päänsärkylääkettä vaikka olet kärsinyt siitä yli päivän. (tai no, ei antaneet ekana iltana, väitti vaan että oli jokin ukkonen tulossa. kun kerroin ettei oltu annettu, ne antoi heti)

Mutta joo, mun pää. tunkkainen paikka täynnä hämähäkinseittiä.

No comments:

Post a Comment

can't balme you

Thank merciful goddess there is no school tomorrow! My feet are killing me. Some idiot decided to wear a size too small ankle boots to schoo...