seuraajia

Welcome

Welcome
Olen 29-vuotias bloggari Tampereelta. Päivittäin tulee tekstiä. Adsense tilini on hylätty joten mainoksia mun google sisällöissä ei ole.

23.1.14

eri tilanne, sama tilanne, tilanne siellä täällä..

Ostin tämän e-kirjan aamulla, luin hetken ja pistin takaisin nukkumaan, mutta lukuun 13 pääsin eli se on siinä 70/300 sivusta. kirjan nimi on Iso. se on päivän nimi. se kaikki hokeminen ja jankutus miten lihavuus on väärin ja rumaa. tuskin se on aitoa, tai että jos ei nyt vielä ole 300kg, vasta reilut sata kiloa -niin miten se muka näkyy ihmisen terveydessä jos kolesteroli, verenpaineet ym on hyvät?
Tunnistan melko paljon tästä yhteiskunnan lihavuuskompleksia kärsivistä asenteista.
Suurin osahan tuolla naisella on tullut koulusta läskivittuilut, joten se on vanhempana oppinut käyttää sellaisia vaatteita että ne peittää, olemaan katsomatta silmiin ja muutenkin sanomatta mitään... minä en ole varsinaisesti sellainen että välttelisin ihmisten silmiä eli jotakin oikeinkin mun nuoruudessa on täytynyt tapahtua. En silti alkaisi lihavien puolestapuhujaksi siinä määrin, mitä tuo pitää puheita mielessään.

Tiedättekö mikä paransi eilen mun yskän? sen täytyi olla psykosomaattista, koska syöminen auttoi. tein leipää ja nuudelia ja teetä.
Mun vaaka sai vettä siis kitusiinsa ja nyt en tiedä painoani varmaan pariin viikkoon ainakaan. tilanne ehtii kehittyä huonompaan suuntaan, siis.

Vai onko se nyt huonoa sitten jos se lihavuus on tullut passivoitumisesta, sairaalassa, kuntoutuskodissa. Kun on kielletty menemästä salille edes kerran viikossa, koskaan, että sitoutuu talon toimintaan, tai ei ole päästetty kuin pienelle kävelylle ulos... ja tulee kankeaksi ja liian sairaalloiseksi aloittaa enää mitään rankkaa ja laihduttavaa, pitkäkestoista kävelyä, uintia tai muuta... ei enää tajua liikunnan päälle. hyvä jos minuuteissa pystyy laskee paljonko sitä pystyisi suorittaa. passivoituminen. se on se, aktiivisen elämän kompastuskivi. ja muiden lääkärien ja psykologien suuret luulot ja huolet siitä, mikä on sun kunto on, kun yrität vain selviytyä. ei siihen suruun auta muu kuin syöminen itsensä tunnottomaksi.

TUNNOTON, PASSIIVISUUS,
mun uusia lempparisanoja mutta kai ne syö tiensä minuun jo.

No comments:

Post a Comment