27.6.13

Missä tarinan moraali

Kai mä sittenkin ansaitsin sen painonnousun, koska mä söin suklaapatukoita. Muistui mieleen sitten myöhemmin ehkä syy miksi paino olisi noussut vaikken "ollut syönyt mitään". Mars patukkaa ynnä muuta.
Katsoin videon Rowling kertoo uudesta aikuisten kirjastaan ja täytyy myöntää että en ole ihan tajunnut koko kirjaa tai jostain syystä lukenut alle nelkyt sivua. Kävin Pottermoressakin mutta ei ne ollutkaan julkistanut mitään uusia kappaleita.
Mua on taas syyhynnyt koko aamun mutta sitten kävin suihkussa kuorimassa ihoa ja mikä tärkeämpää, niin nukuin pari tuntia lisää ja se väheni.
Kirjailijan pitäisi pystyä näkemään eri näkökantoja. Ei se tee hyvää ihmistä, mutta joidenkin pitäisi tajuta muustakin näkökulmasta kuin omasta elämänkokemuksestaan asioita. Mitä mä olen nähnyt psykologeja, niin en usko että he ainakaan siihen pystyy.
Jos nyt alkaa taas syyhytä. Jonkun mielestä olen tietokoneella koko ajan ja siksi mikään ihmekään jos syyhyän, mutta en ole tietokoneella enää juuri yhtään... vihaan tätä paskakasaa ja mulla ei riitä kärsivällisyys tälle. Aina päivittämässä. Kymmenen minuuttia vähintään kestää käynnistys ja sitten en keksi mitään tekemistä. Facebook on ihan pettymys. Älypuhelimilla voi tehdä paljon enemmän.
Viikko ja olen Lontoossa. Olen vähän pakannut jo kauneustarvikkeita mutta mulla ei ole tarpeeksi oikeanlaisia vaatteita tai kenkiä siihen ilmastoon. Kai mä sitten shoppailen siellä.
En mä oikein tee kotona ikinä mitään. Telkkaria katson ja pelaan kännykällä ja käyn tupakalla parvekkeella... kirjoja en lue, lehdistä telkkariohjelmia. Nukun. Odotan että pääsisi uimaan tai jotain. Chattailen skypessa. Se lähetti passistaan kopion paitsi osoite ja nimitiedot oli mustattu. Sellaiset villit laajat silmät ja epäsymmetrisen isot huulet.
Jos käyn kaupungilla niin kävelen 3,4km vähintään ja siitä kertyy viikossa puolimaraton. Mutta toisaalta tulen mökkihöperöksi kotona jostain syystä kuten menkkakipuja tai ei kuivia vaatteita enkä pääse ulos.
Miksei vituttaisi. Mun elämä pilattiin muuttamalla pois täältä ja olin siitä pienenä erittäin tietoinen. Nyt ei ole kavereita täällä. Ja kaikki puhuu jotain ihme slangeja tai liian lujaa ihan niin kuin ne olisi kuuroja nelikymppisiä (niin kuin olikin). lol ja fml ja pygii ja edes liftausunelmista ei voi sanoa ilman muuntelemalla sanoja tunnistamiskelvottomiksi. Kaikki Etelä-Suomen miehet tosin kuulostaa samalta. Siis henkilöltä. Ihan siltä Hulluja kotivideoita tyypiltä tai siltä subin kuuluttajalta tai sit pientä mökkiremonttia siltä entiseltä salkkarit näyttelijältä. Ne kaikki samalta kuulostavat.
Mulla on huono olo. Pitäisi käydä kaupassa. Lisää tupakkaa ja ruokaa. Siellä vissiin jyrisee.
Ehkä mä pärjään muutamalla kaljalla ja vielä lasillisella punaviiniä.
Luulisi että burana auttaa tuohon syyhyämiseen, tai sitten vain yhdistettynä nukkumiseen.
En mä tiedä mitä se ukko näkee mussa. Se australialainen. Se rakastaa kaljaa ja löylyjä mutta ei se mua ainakaan rakasta ja vaikka mä sanoisinkin joskus rakastavani jotakuta, niin ei ne välitä kuitenkaan.
Inhottava olo. Mulla ei ole koskaan ollut näin kurjaa, vaikka olisi oksennustaudissa tai 40 asteen kuumeessa. Ehkä se on tätä olemisen sietämättömyyttä.

No comments:

Post a Comment

Mietin jotain seinälle julisteeksi tulostettavaa

Piirtelin taas. Olen jossain blogissani jostain ajatuksen vinhasta lennosta tai syystä sanonut Willendorfin naista wernicken patsaaksi ta...